Cherrylicious Dream

Hei taas kaikille. Viime postauksesta onkin siis tosiaan aikaa ja sillon paljastinkin hieman asioita itsestäni. Tänään jatketaankin samalla linjalla, koska päivän aihe on, kuten otsikosta voikin ehkä päätellä, minun tyylini ja sen muokkautuminen nykyisyyteen. Ennen siihen syvällisempää pureutumista kerron kumminkin kuulumisia viime postauksesta tähän päivään.

Elikkä tosiaan koulujen alettua blogi sai taas jäädä hieman syrjään, eikä arkirytmiin palaaminenkaan ollut kovin helppoa. Kesän lopussa ennen koulun jatkumista käväsin kumminkin pyörähtämässä Viron puolella. Olin poikaystäväni perheen kanssa Tallinnassa tosiaan pari yötä ja shoppailimme. Koulun jatkuessa siitä seuraavalla viikolla alkoikin etsiminen, että missä kaikki koululaput ja muut välineet olivat, myös työvaatteet olivat hukassa.

Ensimmäinen jakso tarjoilija opintoja olikin sitten baaripainotteista. Ja läksyjä oli todella paljon, jaksosta kumminkin selvittiin kohtalaisen sutjakasti ja pahin stressinaiheuttaja olikin drinkkikoe. Sekin yllättävää kyllä meni nappiin ja vaikka opettaja olikin ollut tyly koko opiskelun ajan, hän antoi kehuja kokeessani. No seuraava jakso menikin sitten "baaritopissa", eli yöt töissä ja päivät nukuin. Valittavasti Halloweenkin meni töissä enkä päässyt lähtemään kavereitteni mukaan juhlimaan sitä.

Nyt kun kumminkin olen taas lähes stressi vapaa ja vapaa-aikaakin löytyy ehdin taas kirjoitella teillekkin. Sain jopa suostuteltua poikaystäväni ostamaan itselleen jenkkisängyn sen 100 senttiä leveän runkosängyn tilalle, kohta on mielyttävämpää yöpyä sielläkin.

Nyt voitaisiin kumminkin siirtyä päivän pääaiheeseen elikkä minun tyyliini ja sen muokkautumisesta nykyiseen. Alkuun laitan muutaman kuvan teille, että millaisista tyyleistä olen aina haaveillut ja sitten kerron miten olen alkanut sitä pikku hiljaa kokoamaan yhdeksi kokonaisuudeksi.

Elikkä tosiaan kuten kuvasta huomaa pidän rockahtavasta, mutta myös sellaisesta "nörttityttö" tyylistä. Mustan ja pastellisävyjen yhdistely on tietenkin hieman hankalaa ja miten luoda "kovis"-tyylistä kumminkin söpö ja naisellinen on aina ongelmallista. Viime aikoina tyylini on kyllä hieman lähtenyt käsistä yhtäkkisen painonnousun takia, enää en esimerkiksi löydä kirppareilta kivan näköisiä oman kokoisia vaatteita ja vaikka olen yrittänyt mitä nii painokaa ei putoa. Naisellisuuskin nyt on hieman tyylistä kadoksissa, koska en viitsi kauheasti esitellä näitä "muotojani".

Vanhoja kuviani ennen paino-ongelmia.

Katselin tuossa viime viikonloppuna vanhoja kuviani ennen tätä paino-ongelmaa, tyylini oli silloin mielestäni aika lähellä täydellistä. Nyt olen selvittänyt mistä saan tyyliini sopivia vaatteita, ainoa ongelma onkin enää ettei niitä valmisteta kokoisilleni naisille. Miksei isompi kokoiset naiset saisi nauttia muodista ja rakastamastaan tyylistä? Mielestäni isoin ongelma onkin ettei vaatteita löydy tarpeeksi suuren kokoisena. Esim. H&M:llä olisi aivan tosi hyvin tyyliini sopivia vaatteita vähän väliä, mutta kokoja ei vaan löydy. En olekkaan pitkään aikaan shopannut ja viimeisin tyyliii liittyvä ostos olikin laukku.

Tilasin tälläisen laukun tai siis repun puoli kuukautta sitten, sen saapumista ootellen. :)

Mutta kyllä tästä painosta vielä eroon päästään ja saadaan taas takaisin naisellisuus ja ihana tyylini. Olen tässä suunnitellut, että kokeilen vielä yhtä laihutuspilleri kuuria jonka tilaan samalla kun tilaan itselleni "ihme"shampoon ja hoitoaineen. Siis nämä hiustenhoitotuotteet ihmeellisiksi tekee se, että sen pitäisi jopa tuplata ellei triplata hiusten kasvu. Hairbell nimisen sarjan löytää täältä, jos jotain alkoi kiinnostamaan. Samalla tosiaan tilaan Effimicil-nimisiä laihdutuspillereitä kokeiluun, saa nyt nähdä toimiiko kumpikaan tuote. Rahan saantia odotellessa käväsen kumminkin selvittämässä Viitaniemen kampaamoalan tytöillä selvittämässä, että miksei punainen väri enää tartu hiuksiini.

Pieneksi kevennykseksi tähän loppuun vielä laitan teille kuvan tekemästäni maalauksesta. Maalaus on tehty rakkaalle poikaystävälleni, joka pyysi minua tekemään taulun missä olisi nainen vähissä vaatteissa. Sain kumminkin kohtalaisen vapaat kädet toteutukseen ja maalasinkin tytön jollainen itse haluaisin olla. :)

Ainoa mistä en pidä on saapikkaat josta en saanut haluamani värisiä, koska en saanut sekoitettua sopivaa väriä.

"Musiikki kantaa korviini jostain kaukaa.

Sävel haikea, surullinen.

Laulu kertoo kirjeistä rakkauden.

Viestistä joka murtaa sydämen.

Tyttö on pojalta saanut kirjeen,

Kirjeen jossa poika kertoo tunteistaan.

Tytön mielessä kumminkin on joku toinen.

Mut myös poikaa hän rakastaa ja suree.

Pojan äiti on päättänyt eroittaa parin tuon,

Vain koska tytön mielessä on käynyt myös muu.

On tyttö yksin,

sateessa ja lukee pojan viimeisiä sanoja.

Sanoja jotka riipivät sydäntä.

Myös tuo toinen on tulisesti rakastunu,

Rakastunut tyttöön.

Tyttö ei halua satuttaa muita.

Siispä hän on päättänyt

mielummin hylätä rakkauden ja sydämen.

Jos vain voisi kertoa miehille tunteistaan.

Mut se satuttais vain muita.

Tyttö viimein päättää,

Et riistää henkensä.

Koska vähemmän koskee menetys,

Kuin ajatus ettei tule toista saamaan.

Sydämet ja rakkauden taika on särjetty."

Jouduin purkamaan tunteitani, olen nimittäin parhaillaan keskellä Syöpäsäätiön Ystävänpäivätanssiaisia. Tiedän kyllä, että Ystävänpäivä oli eilen. Toisaalta ei eilen ollut niin ihana päivä kuin olisi pitänyt. Poikaystäväni vietti päivän kaverinsa kanssa leffassa ja itse lähdin sitten kaverini luo. Pahinta päivässäni oli se kun poikaystäväni äiti päätti puolestani, että saisin muuttaa omilleni.

Ymmärrän kyllä toisaalta, koska kyseessä on kumminkin äiti joka haluaa suojella poikaansa minulta. Olenhan hänen mielestään huonoa seuraa hänen pojalleen. Toisaalta kyllä varmaan noin kolmen vuoden suhdesotkut ovat rasittavia. Kämppä siis hakuun ja kamat kasaan.

Päivä on kumminkin tullut päätökseen ja ehkä huominen tuo tullessaan uuden asenteen tätä asiaa kohtaan.

Enää noin viikko ja ystävänpäivä on taas täällä. Jo tammikussa alkoi jokaisessa sosiaalisessa mediassa näkyä merkkejä tästä nykyään erittäin kaupallisesta tapahtumasta. Mutta mitä tehdä jos oma rakas ei haluakkaan viettää tätä rakkaudelle omistettua päivää kanssasi?

Valitettavasti en pysty vastaamaan kysymykseen, koska oma rakkauselämäni on erittäin mutkikasta tällä hetkellä. Mutta en aio yhden päivän pilata elämääni, sen sijaan voin hyvin viettää sen ystävieni kanssa. Ja mikä parasta pystyn ilahduttamaan heitä ystävänpäivä konvehdeilla mitä valmistan ensi viikolla. Ja eiköhän niistäkin saa kuvia ja ohjeita tännekkin.

Jos sitä siirryttäisiin tulevaisuudesta kumminkin nyky päivään ja mennen viikon tapahtumiin. Elikkäs olen siis alkanut taas tällä viikolla kirjoittelemaan runojani rakkausrunot-sivustolle, jos haluatte päästä lukemaan niitä niin täältä. Ne ovat kyllä hieman synkkiä verrattuna aiempiin, mutta yhtä syvällisiä kumminkin.

Sitten otin teille kuvia Sakurakawasta jossa kävin viime viikolla. Sakurakawa on siis Jyväskylässä sijaitseva erittäin ihana kiinalaisravintola. Vaikka ravintola onkin kiinalainen niin silti lounasbuffetista löytyy mm. sushia. En ollutkaan siis käynyt siellä kuin viimeksi joskus kesällä, mutta siis nyt kun Soppabaari siirtyi uusiin tiloihin Sakurakawa on laajentanut ja samalla myös laittanut sisustuksen uusiksi. Uusi sisustus oli mielestäni ihanan moderni.

Sen lisäksi sain vihdoinkin maalattua suunnitelman valmiiksi kaverin maskeerausta varten.

On ollut hieman innostus kadoksissa, en osaa enää edes nukkua kunnolla. Saan itseni nukkumaan vasta 4-5 välillä yöllä ja heräilen vähän väliä. En sitten yhtään pidä tällaisista viikoista kun ei ole mitään pakonomaista tarvetta mennä mihinkään voisin hyvin vaan nukkua päivä toisen perään. Menneellä viikolla katsoin Doctor Who:n 1-6 kaudet putkeen. Jos sitä joulun aikana hieman ryhdistyisi.

Ruokapäiväkirja on palautettu ja odottelen uutta ruokaohjelmaani. Sain piparkakkutalonkin koristeltua loppuun ja muutaman sydänpiparin siinä samalla.

Oletteko maistanut noita Suffeli sweet & salty-makeisia? Mitä mieltä olitte?

Kävin eilen katsastamassa Playersin Ladies Night-tapahtuman ystäväni Auran kanssa ja esittelin hänelle myös tapahtuman alkamista odotellessa muutaman aivan ihan kaupan/ruokapaikan. Kävin siis näyttämässä Sakurakawan, sitten kierreltiin Torikeskuksen alakerrassa missä on paljon ihania pikkukauppoja. Tietenkin käväistiin Punnitse ja säästä-myymälässä ja samalla vinkkasin myös Ekolosta, mutta valitettavasti ei ollut aikaa näyttää missä se sijaitsee.

Naisten ilta tosiaan alkoi 19.00 ja päättyi siinä 22.00. Ilta alkoi lasillisella kuohuviiniä ja jatkui erillaisten meikkivinkkien ja pelivinkkien merkeissä. Suuntasimmekin ensimmäiseksin kokeilemaan biljardia ammattilaisen opastuksella. Saimme hyviä vinkkejä lyömiseen, mutta lopulta kumminkin oma jo aiemmin iskostunut tyyli jätti opetukset alleen. Kolmen erittäin tasaväkisen pelin jälkeen Aura kruunattiin voittajaksi. Sitten kävin jututtamassa hieman Kuntomaailman henkilökuntaa ja sain vinkin käydä pyytämässä myös henkilökohtaista opastusta ruokavaliooni. Siitä pyörähdimme huulimeikkien tekopisteelle.

Aura pääsi meikattavaksi sillä välin kun itse hieman haastattelin L-salongin pisteen esittelijää joka osasi vastata kiperiinkin kysymyksiin taitavasti. Uskoisin siis, että jos haluan jossain välissä Jyväskylässä ollessani ammattitaitoista salonkipalvelua hakeutuisin mieluusti L-salonkiin. Viimein tuli minun vuoroni päästä huulimeikkiin. Meikkaaja vaikutti erittäin mukavalta ja nauttivan työstään. Hänen mielestään alkuillasta minulla ollut kirkkaanpunainen huulipuna sopi tyyliini erittäin hyvin ja hän siksi oikeastaan muutti sen vaan glitterimmäksi ja hieman tummemmaksi. Sain myös aivan mahtavan neuvon. Kaikkihan tietävät, että jos silmät ovat tummat ja näyttävästi meikatut ei huulia pitäisi korostaa vaan jättää ne kevyemmiksi. Tämä oletus on kumminkin väärä, nimittäin voit yhdistää myös tumman silmämeikin ja tummat huulet, jos se sopii sinun persoonallisuuteesi.

Huulten laiton jälkeen Aura mainitsikin, että tämä oli hänen ensimmäinen kerta tällä tavalla hemmoteltavana. Kerroin hänelle kuinka paljon tämän tyylisiä hemmottelu pisteitä on Helsingissä järjestettävissä I love me-messuilla, joten päätimme että ensi syksynä suuntaamme yhdessä Helsinkiin kyseisille messuille.

Kävimme vielä ihoanalyysissä, mikä oli myös L-salongin piste, ja minä kävin myös laitattamassa hiukseni Sariko-kampaamon pisteellä.

Ilta alkoi olla päätöksessä ja kummatkin olivat tyytyväisiä, että olivat raaskineet lähteä katsomaan millainen tapahtuma tämä Ladies Night oli.

Playersistä lähtiessä tuli vettä ja päätimme lähteä kotiin. Kummatkin taisivat olla kohtalaisen väsyneitä ja siinä kun pääsin märkänä ja väsyneenä kotiin, muistin ottaa vielä yhden kuvan teitä lukijoita varten.

Sellaista hauskaa oli siis eilen ja toivon, että vastaavia hauskan pitoja tulee vielä toistekkin. Viimeistään sitten I love me-messuista. Nyt lähden kumminkin kuskiksi, joten ciao!

-CherryX-

Tänään kävin siis hakemassa peruukit joista kerroin viime postauksessani ja otin teille muutaman kuvan. Kumpi siis on mielestänne parempi?

Olin siis eilen työvuorossa 18-24 Coffee Housessa Jyväshovissa ja illan esiintyjänä toimi Mikko Alatalo. Ehkä ensimmäinen tapaamani julkisuudenhenkilö jolla kuuluisuus ei ole noussut päähän. Tai siis tarkoitan sitä, että kaikki livenä tapaamani julkisuudenhenkilöt ovat jollain tavalla olleet itsekeskeisiä, tai ottavat positiivisen palautteen niinkuin se olisi normaali asia. Mitähän tapahtuisi jos joku fani antaisisikin rakentavaa- tai negatiivistakritiikkiä?

Erittäin huono kuvanlaatu.

Jätetään nyt kumminkin tuo julkisuus ja puhutaan hieman siitä rasvanpoltto aineesta mistä jo kerroinkin teille viimeksi. Otin siis eilen aamulla sen 2 kapselia ja muutama tunti niiden ottamisesta sain hirveän migreenikohtauksen. Lopputulos oli siis se etten uskaltanut syödä päivän 2 muuta annosta ollenkaan. Töihin päästyä sainkin kuulla, että kyseiset kapselit ovat niin vahvoja, että on aivan normaalia aluksi jos ne aiheuttavat pahoinvointia ja muuta vastaavaa. Koska kuntoni on muutenkin mikä on, toisin sanoen olen voinut joka ruokailun jälkeen pahoin ja tätä on jatkunut jo kohtalaisen kauan. Päätin, että maanantaina töiden jälkeen ennen salille menoa käyn varaamassa mehiläisestä itselleni ajan. Kysyn samalla myös lääkärin mielipidettä rasvanpoltto-kapseleihini.

Löysin tänään myös todella vanhan kuvan minusta, kuva oli vanhassa opiskelijakortissani.

Kavereiden kanssa tuli myös juttua Tiger Storesta ja sen innoittamana kirjoitinkin Tigerin sivustolle palautelaatikkoon pyynnön, että kyseisen firman myymälä tulisi myös Jyväskylään. Palautteen jättämisen jälkeen selailin blogeja ja päädyin siihen tulokseen, että haluan ostaa peruukin. Selailin peruukkeja ensin ulkomaalaisilta sivuilta, kunnes päädyin siihen tulokseen, että tilaan peruukin Aprilli-kaupasta. Sitä selaillessani tulin siihen tulokseen, että tilaan yhden peruukin sijasta kaksi.

Tosiaan kuten jo ehkä postauksen nimikin jo paljastaa tulen puhumaan tänään kihloista. Aihealue johtuu siitä, että minua alkaa hieman jo ärsyttää kun luen Facebookista kun kavereita menee kokoajan kihloihin. Ihmiset eivät ole edes olleet vuotta yhdessä, parhaimmat edes kuukautta ja heti ilmoitetaan kihlauksesta. Itse olen sentään ollut jo kohta 3 vuotta suhteessa saman miehen kanssa, eikä kyseistä sormusta ole kuulunut, eikä siitä ole puhuttu ainankaa miehen aloitteella. Eilen kyllä tuli puhe avioliitosta, kun satuin tiuskaisemaan ruuanlaitto pyyntöön etten ole hänen vaimonsa, jolla on velvollisuus laittaa ruokaa miehelleen. Mutta miten on mennäänkö nykään liian helposti ja nopeasti kihloihin, tarkoittaako se samaan kun olla yhdessä? Mikä kihloihin menon tarkoitus on? Lähentää suhdetta vai vakuuttaa naiselle ettei mies petä häntä. Itse olen edelleen sitä mieltä, että jos mennään kihloihin se on lupaus tulevasta avioliitosta. Eikä mielestäni sellaista sopimusta pidä ottaa kevyesti.

Tänään tuli tilaamani Stacker 2 Black Burn-rasvanpoltto kapseli purnukka. Annotus on kohtalaisen hirveän kuuloinen. 2 kapselia 3 kertaa päivässä kuulosta kauhean suurelta annostukselta. Aloitan kuurin huomenna ja kirjoittelen sitten myöhemmin oliko tästä "markkinoiden tehokkaimmasta" rasvanpolttajasta mitään hyötyä.

Aloittelin tänään myös työssäoppimis-jaksoani Coffee House Jyväshovissa ja kiiruhdin 6 tunnin työvuoron jälkeen kuntosalille. Tunnin kuntosalin jälkeen jalat olivat erittäin väsyneet. Saattaa tosin olla, että isoin syy jalkojen väsymiselle olivat minun todella huonot työkengät. En ymmärrä miksi jalkani hylkivät uusia työkenkiäni. Luokanvalvojan mukaan, jos aikoo tarjoilijaksi pitää olla kunnon salikengät, ostin samanlaiset mitä hän esitteli kyseisellä tunnilla kun käytiin työkengistä. Kyseisillä korkokengiltä näyttäviltä työkengillä ei kumminkaan voi seistä paikoillaan hetkeäkään ilman kipua ja päivän mittaan kipu tuntuu myös liikkeellä ollessa. Olen jonkin aikaa sitten hommannut kenkiin jopa kantapääpehmusteet ja holvikaarituet, mutta ei ole ollut mitään apua. Joten jouduin kesken päivän tänään käydä vaihtamassa kengät tavallisiin keittiöpuolen turvakenkiin, jotka ovat tietenkin liian raskaat salityöskentelyyn.

Mikä neuvoksi?

-CherryX-

Viime päivityksestä onkin yli viikko, en ole nyt ehtinyt koulu kiireiltä päivittelemään.

Paljon on tapahtunut menneellä viikolla, olemme luokkalaisten kanssa lähdössä Himokselle ensi viikolla viettämään halloweenia. Olen miettinyt millaisen maskeerauksen tekisin sitä varten. Vaihtoehtoina on ollut Kellopeliappelsiinista tuttu yhden silmän korostus, on myös mietitty Rocky Horror Picture Show:n yliampuvia meikkejä. Kuten myös Repo! The Genetic Operasta tuttu Blind Mag ja rikkoutunut nukke.

Käväisin viime tiistaina kampaajalla Viitaniemessä koulussa, 3. vuoden opiskelijat osasivat työnsä. Hiuksia hieman tasailtiin ja laitettiin niihin pinkki Colour Mask. Hintaa koko kampaukselle tuli 12€.

Olen myöskin käynyt ostoksilla, kuten kuvasta näkyy ostin uuden pallon kielikoruuni. Mukaan tarttui myös muutama kynsilakka ja huulipuna Seppälästä, tekoripset Tokmannilta ja ruskea luomiväripaletti H&M:ltä.

Kävin eilen kirjastosta lainaamassa lukemista ja musiikkia. Kokeilin myös lakkailla kynsiä, onnistui aika surkeasti.

Ostin muutama viikko sitten tämän ja on aivan mahtava, oli myös viimeinen Jyväskylän Seppälöiden hyllyssä. Lisää ei kuulemma välttämättä tule.

Televisiosta tulee Burleski, olisiko sinusta burleskiksi? Itse en ole varma, ihailen kumminkin kyseistä tyyliä ja haluaisin itsekkin joskus koikeilla sitä.

-CherryX-

Hei taas!

Kirjoittelin tuossa jokin aika sitten unelmasta saada vaaleanpunaiset hattara hiukset. Noh, kuten voi arvata tartuin tuumasta toimeen ja vaalensin hiukseni ja laitoin vaaleanpunaisen sävyn päähäni. No värit pois pestyä kohtasinkin pienen ongelman, elikkä kaikki punainen väri ei ollutkaan lähtenyt ja lopputulos näyttää suoraan animesta poimitulta hiustyyliltä.

Elikkä tältä hiukseni näyttivät tänään luonnonvalossa, en tiedä onko tämä paha vai hyvä. Ainankin jotain aivan muuta kuin odotin. Ja olen varannut kampaajalle ajan tiistaiksi hiusten leikkaukseen, joten seuraavan kerran ruskean värin hankkiminen on vasta viikon päästä. Ja kaiken lisäksi pilasin taas kerran hiukseni vaalennusaineella... Voiko värjäys enempää aiheuttaa harmia.

Hyvät uutiset ovat kuitenkin se, että rakastan alkuviikosta ostettuja treenivarusteita. Kävin eilen sisään ajamassa ne salilla ja ne ovat paljon parempi vaihtoehto kuin koulun liikkatunnelta tutut collegehousut ja tavallinen toppi, myös kengät ovat erittäin mukavat jalassa.

Olen jo pitemmän aikaa haaveillut vaaleanruskeista hiuksista mitkä hieman taittuisivat punertavaan. Huomasin kuitenkin tänään pienen ongelman, jotta saisin oikean sävyiset hiukset joutuisin vaalentamaan hiuksiani. En kumminkaan kovin mieluusti vaalenna, koska viime vaalennusten jäljiltä hiukseni ovat vielä kohtalaisen huonossa kunnossa. Katselin kumminkin vaalennus värejä lorealin sivuilta ja törmäsin toiseen haaveeseeni, nimittäin lorealin vaaleanpunaisen sävyinen hoitosävyte vaaleille hiuksille. Haluaisin hattarahiukset, mutta myös vaaleanruskeat. En tiedä mitä tekisin värikysymykseni kanssa. Millainen olisi ruskea pää vaaleanpunaisilla raidoilla?

Ehkä vielä jonain päivänä päästään näkemään minut vaaleanpunaisilla hiuksilla. Pitää kumminkin nyt lopetella, on vielä pakattavaa huomiseksi.

Ciao!

-CherryX-

Oletko koskaa unelmoinut jostain mikä tuntuu mahdottomalta? Itse ymmärsin ettei mikään ole mahdotonta ellei itse tee siitä sellaista. Tässä blogissa tullaankin kirjoittamaan unelmista ja niiden toteuttamisesta, olivat ne kuinka vaikeasti tavoiteltavia.

Samalla tulen kirjoittamaan perus tarjoilijaopiskelijan elämästä ja pääsette seuraamaan myös erästä pitkä kestoista unelman toteutusta, nimittäin painonpudotusta. Yritän tämän ohella myös väsäiilä reseptikirjaani kokoon ja saada hieman erikoisemman villapaidan neulottua, mutta niistä postaan lisää myöhemmin. Muutamia korun ja konvehtien valmistusohjeitakin saattaa vilahdella myös postausten joukossa.

Yritän postailla vähintään kerran viikossa, mutta näillä näkymin toivotan teidät tervetulleeksi blogiini.

Toteuttakaamme unelmiamme yhteistuumin.

-CherryX-