"Musiikki kantaa korviini jostain kaukaa.

Sävel haikea, surullinen.

Laulu kertoo kirjeistä rakkauden.

Viestistä joka murtaa sydämen.

Tyttö on pojalta saanut kirjeen,

Kirjeen jossa poika kertoo tunteistaan.

Tytön mielessä kumminkin on joku toinen.

Mut myös poikaa hän rakastaa ja suree.

Pojan äiti on päättänyt eroittaa parin tuon,

Vain koska tytön mielessä on käynyt myös muu.

On tyttö yksin,

sateessa ja lukee pojan viimeisiä sanoja.

Sanoja jotka riipivät sydäntä.

Myös tuo toinen on tulisesti rakastunu,

Rakastunut tyttöön.

Tyttö ei halua satuttaa muita.

Siispä hän on päättänyt

mielummin hylätä rakkauden ja sydämen.

Jos vain voisi kertoa miehille tunteistaan.

Mut se satuttais vain muita.

Tyttö viimein päättää,

Et riistää henkensä.

Koska vähemmän koskee menetys,

Kuin ajatus ettei tule toista saamaan.

Sydämet ja rakkauden taika on särjetty."

Jouduin purkamaan tunteitani, olen nimittäin parhaillaan keskellä Syöpäsäätiön Ystävänpäivätanssiaisia. Tiedän kyllä, että Ystävänpäivä oli eilen. Toisaalta ei eilen ollut niin ihana päivä kuin olisi pitänyt. Poikaystäväni vietti päivän kaverinsa kanssa leffassa ja itse lähdin sitten kaverini luo. Pahinta päivässäni oli se kun poikaystäväni äiti päätti puolestani, että saisin muuttaa omilleni.

Ymmärrän kyllä toisaalta, koska kyseessä on kumminkin äiti joka haluaa suojella poikaansa minulta. Olenhan hänen mielestään huonoa seuraa hänen pojalleen. Toisaalta kyllä varmaan noin kolmen vuoden suhdesotkut ovat rasittavia. Kämppä siis hakuun ja kamat kasaan.

Päivä on kumminkin tullut päätökseen ja ehkä huominen tuo tullessaan uuden asenteen tätä asiaa kohtaan.